Oli aikamoinen helpotus eilen illalla. Ensinnäkin eläinlääkäri sano Hipun "pallojen" olevan ihan vain rasvaa, mutta niitä pitää seurata. Jos ne tulevat kipeiksi, Hippu alkaa oksentelemaan, tai muuttumaan muuten pitää tulla näyttämään uudestaan. Kyseessä saattaa olla tyrä ja jos "reikä" suurentuu saattaa suolet tulla tyrästä ulos. Toiseksi Hipun polvet kantavat vielä, mutta ne tulevat olemaan huonona jossakin vaiheessa. Kolmanneksi olen nyt koirien kanssa iskällä. Harmittaa, ettei kamera tullut mukaan. Kaikki meni niin hyvin, ettei uskoisi. Namu arasteli, oikei arastelee vieläkin. Hippu heilutti vaan häntää ja oli heti kuin kotonaan. Ei yhtää mitään rutinaa Pepille.Vieraskoreus lähti jossakin vaiheessa ja Hippu alkoi omimaan ruokia ja ihmisiä, mutta yritän isän kanssa puuttua peliin. Namu oli heti sujut koko talon kanssa kun sai syödä Pepin luun. Laitoin Hipun ja Namun ruuat esille, mutta silti kaikki kolme koiraa syö Pepin ruokia. Ihan ihme touhua. Ette tiedäkkään kuinka helpottunut ja onnellinen olen! Yöllä kun oli hiljasta ja hesari tuli, tai ihmiset liikkui käytävillä (asumme kerrostalossa) alkoi hirveä räkytys. Itse olen ne opettanut vastaamaan ääniin, mutta nyt se ei oikein toimi.
Lenkillä Namu oli yllättävän hienosti, vaikka päästin sen vapaaksi vieraalla alueella. En pyytänyt paljoa, koska tiedän koiran rajat. Uusi paikka varmasti houkuttaa, eikä käskyni kiinnosta niin paljoa. Nyt Hippu on vallannut sohvan. Tuntuu, että se nauttii kun huomaa saavansa kiusata toisia. Hippu yritti saada Namua leikkimään ja jahtasi koira parkaa ympäri asuntoa. Namu on tyytyväinen niin kauan kun saa olla rauhassa, tai luonani. Pepi ei oikein tiedä miten päin olisi kun Hippu tuntuu olevan joka puolella. Iso koira verrattuna Hippuun ja Namuun on ihan lapanen. Sen pitäisi olla toisin päin, ollaanhan me Pepin reviirillä! Minulla ei oikeastaan ole kokemusta tälläisestä, joten toimin pelkkien arvausten varassa. Yritän puuttua tilanteisiin missä Pepiä alistetaan ja toimin kuin Pepi olisi koirien johtaja. Hippu ärsyyntyy jos se ohitetaan, se on sellainen omaa napaa tuijottaja.
Hippu ja Namu on elämäni pieni auringon paiste ja minusta on tärkeää, että isänikin näkee kuinka paljon niitä oikeasti rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti