torstai 20. syyskuuta 2012

Piiitkästä aikaa taas!

Jooh en myönnä mitään. Ei ole ainakaan blogi jäänyt tyhjän päälle! Syynä on ollut piitkä kone kielto, mutta nyt palataan taistelu asemiin. Voi voi,  olenko edes kertonut ihanasta Lotta vauvasta!? Siis viime viestissähän pohdin alkaisinko vihaamaan bokseria. Vastaus en. Lotta on toki ärsyttävä. Se on rikkonut jo tietokoneen, pissanut sohvan piloille, antaa märkiä pusuja kun en niitä halua ja hyppii vatsan päälle niin, että ilmat lähtee pihalle. Namu ja Hippu kuitenkin pärjäävät vauvan kanssa. Lotta on toki jo 7kk, mutta nyt tullaankin hankalaan aiheeseen, se on luultavasti sairas. Menemme eläinlääkäriin lauantaina ja saamme myöhemmin tietää pitäisikö monsteri söpöläinen lopettaa. Lotta lopettaa? Ei se ole mahdollista. Siitä on tullut osa perhettä. Kesällä kävi myös sellainen hassu juttu, että tulin uskoon. En mä ala teille silti jumalasta höpöttämään, mutta nyt mä olen alkanut kuitenkin miettii asiaa myös koirien kohdalla. Siis olisikohan Lotallakin suojelus enkeli? Minkä takia Lotan aika pitäisi olla näin lyhyt? Koirat eivät tee pahaa, ilman syytä. Lotta ei ole tehnyt mitään koskaan kellekkään. Eihän se ole reilua. Lotta on koko perheelle todella rakas. Se on suloinen ryppy otsa, jolla on karmiva alapurenta. Se kysyy aina ihmeissään teinkö minä jotain väärää, jos on tuhonnut koko talon maantasalle. Huoh, että se on ehtinytkin lyhyessä ajassa. Namukin sai kolme maailman suloisinta pentua. Cece syntyi ensimmäiseksi. Pieni harmaa narttu pentu. Seuraavaksi tuli Rotwis, musta uros pentu. Tuli aivan Namun pentu ajat mieleen. Viimeisenä tuli Poju, se oli kerman värinen. Pojulla oli kuitenkin huono yläpurenta ja kyömy selkä.Se onneksi sai hyvän kodin naapurin tyttären luota. Se saa asua maalla ja kulkea aikalailla vapaasti. Muut pennut lähtivät myös hyviin koteihin, vaikka Rotwiksella myöhemmin tuli silmään pieni ongelma.

Namun pennuista tulee kuvaa, kun saan kamerani vain käsiini. Namu ja Hippu on sopeutunut Lottaan oikeastaan yllättävän hyvin. Namu kyllä väistää kahelia, jos sellainen tilanne tulee, mutta Hippu pitää järjestyksen yllä. Eilen kolmikko innostuivat muta painiin ja minähän ne sotkut lopulta siivosin. Meillä kävi myös niin, että Lotta naukkasi ilmasta kärpäsen. Se hetken aikaa maisteli tätä kärpäs parkaa ja sylkäsi lopulta ulos suustaan. Kärpänen jatkoi lentoaan. Huumoria pennun kanssa tarvitaan aina. Kun tulet kotiin ja näet kaiken olevan ihan sekaisin ja pissassa, pärjää siinä yleensä vain huumorin avulla. Lotalle ei voi myöskään suuttua. Se on vain pentu, joka vasta opettelee asioita. On niinkin käynyt, että oven avatessaan on ihminen paennut naapuriin (kyse ei ole toki minusta), mutta pääasiassa olemme jaksaneet Lottaa hyvin. Tuo se myös valtavasti iloa elämään, niin kuin pennut yleensäkkin. Se on hellyyttävä ja rakastettava otus, vaikka Hippu ja Namu on toista mieltä.... Lotta on todella viisas pentu. Se osaa antaa käskystä halin, taikka pusun, mutta myös istuu, käy maate, etsii mitä sitten on piilottanutkin, se osaa päästää käskystä irti ja menee jopa pissalle jos pyytää nätisti (oikeassa paikassa on vielä hakemista...)

Kävin monesti Hipun kanssa Blidurin luona tallilla. Ei Hippu hevoseen niin perustanut, mutta niitä kissoja se silmäili. Lopulta se päätyi nukkumaan yhden kanssa samaan koppiin. Koirissa on monia puolia, kun hieman pintaa raaputtaa. Hippu kulki tallilla ilman ongelmaa vapaana ja sai paljon huomiota. Nyt tallipaikkaa on veihdettu ja ikävä kyllä koiria ei saa enää mukaan ottaa. Se on harmi, sillä Hippu nautti vapaa päivistään. Se myös nautti lannasta, mutta se onkin ihan toinen asia.

Blidur, islanninhevonen

Lotta vauva tullessaan meille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti