Liikaa energiaa? Ihan liian monen suusta on jo päässyt. Joudun vain toteamaan, että on aika ottaa härkää sarvista ja etsiä oikeasti joku paikka/seura missä voisi Namun kanssa harrastaa. Ja mitä? Ja milloin? Voi kun tietäisikin. Tuntuu, ettei aika riitä. Ja nyt kun sitä miettii luultavasti oikea syy on se, etten luota Namuun tarpeeksi. Muiden koirien seurassa, uusia ihmisiä, uusia asioita. Erittäin huono yhdistelmä. Tosin onhan Namu edistynyt todella hyvin. Mikä estää, jos kertoisi Namun tilanteesta ja kysyä voiko se tulla? Sellaisestahan olen haaveillut. Harraste koirasta. Kaiken lisäksi Kannuksen opiskelu paikassa Namu olisi opetus koirani, edessä olisi paljon vaativampia tilanteita. Toisaalta säälin myös Hippua, sen kanssa olisi niin ihana harrastaa ja tehdä, mutta sen polvet eivät kestä sitä. Maailma osaa olla epäreilu...
Eilen harjoitukset meni todella hyvin, Namun kanssa ehdittiin mennä jopa pihalle. Se kulki hienosti ilman hihnaa, vaikka pysähtyminen kuten aina oli hieman haastavampi kuin liikkeelle lähtö. Tänään ohjelmassa on herkut. Koirat osaa antaa herkun pois käskystä, mutta nyt onkin minun harjoituksen paikka. Syödessä tulee kaksi pientä koiraa tärisemään jalkoihin ja anelevat yhtä suu palaa, on erittäin vaikea kääntää vain selkäänsä. Olen yrittänyt keksiä vaihtoehtoja. Kaikista paras on, että esim. herkku luu odottaa jossakin sitä, että olen syönyt ja annan luun koirille. Tietenkin vasta sitten, kun olen itse lopettanut aterioinin ja suoraan pöydästä ei saa antaa. Tärkeää on saada myös muut mukaan koulutukseen. Monet joilla ei ole koiraa, luulevat, ettei yksi herkku haittaa tee, mutta nyt poikkeus ei vahvista sääntöä. Itse kerron ohjeita ihmisille samalla, kun he riisuvat takkiaan. Namuun pätee sääntö "Älä katso, Älä koske." Hippua taas ei saa nostella syliin. Jos vieraat aikovat syödä meille kerron tietenkin säännöt siihenkin. Koirista ei saa välittää, eikä herkkuja. Kuulostaa helpolta, mutta Namulla on tapana vaatia huomiota. Pentuna kun sai aina minulta makupaloja pöydästä. Yksi tapa on vinkuminen, tai jalkani raapiminen. Jos käytös häiritsee saa koira tietenkin rangaistuksen. Meillä on tapana komentaa koirat keittiön kynnyksen yli ja ne saavat ylittää sen vasta luvan saatuaan. Tässäkin harjoitus tekee mestarin.
Komentaessa koirat kynnyksen toiselle puolelle on tärkeää olla kantamatta ne sinne. Koirien pitää tehdä se tietoisesti ja itse kannatan niiden tomeraa komennusta kynnyksen yli. Saatan piirtää sormella kynnyksen yli vielä oman "rajan", jotta koirat tietävät mitä niiltä pyydetään. Saan koirat kynnyksen yli valtaamalla henkisesti tilan. Koirat näkee kun vaadin omaa tilaa enemmän ja jos kuten minä halutaan vielä varmistus, että koira ymmärtää toistan käskyä kunnes ne tottelee ja siirtyy kynnyksen toiselle puolelle.
Tänään ei taida olla muuta. Kävimme tosin kävelemässä, Namu kulki hienosti rattaissa ja sain paljon hyviä kuvia kun Hippu juoksenteli sinne tänne. Hippu onkin oikea sekopää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti