Johtajuus paineita

Huh huh noita bileitä. Väsyttää vielki, vaik on jo sunnuntai :D Koiratki nukku kainalos ja on nyt niiin väsyneit. Namu oli ku liimattu muhun kii, Viivi makoili vähä kauempana kaikist ja Hippu kävi jokasen sylissä.Oon kuitenki todella ylpee Namusta, ku "selvis" noinki hyvi. Ei se haukkunu ku vaa ku vieraat tuli sisää. Se totteli hyvin ja lenkillä oli ihan oma ilone ittensä. Vähä harmittaa, ku muut ei sitä voi taluttaa. Kuitenki se oli melkei koko lenkin vapaana, niin se siit. Namu ja Hippu leikki vapaana ja Hippu vaikutti nii iloselt. Se juoksi ja oli normaali koira. Kuitenki illalla ku kokeilin sen vatsaa huomasin taas uusii palloja. Jotenki niin rankkaa ajatella, et mä en voi enää oikeestaa voi tehä mitää. Hipun lääkäri aika on ens ti. Samana päivänä ku lähen niitten kans faijalle. Namu on välillä oikee hönö. Se saattaa mennä mun pussilakanan sisään (siitä suuresta aukosta) ja ku haluu ulos yrittää tulla pienest aukost. Kuitenki se jää AINA vaan jumii. Vaik siihe menee hermo mä pystyn nauraa. Se on musta yks paras juttu Namussa. Kaikkiin koirii menee jossaki asiassa hermo, Namuun menee koska se on nii tyhmä. Namu on kuitenki hyvällä tavalla tyhmä, et vaik ärsyttäis ei voi ku hymyillä. Sen kans on helppo elää.

Hippun huono puoli on, ettei se tuu hyvin toimeen koirien kans. Hippu jaksaa räksyttää ja on kerra purassu rotwista, ku jotenki karkas hihnasta. Siihen ei voi luottaa. Samana hetkellä kun se aistii toisen koiran se muuttuu. Iha tost vaa kiltti koira on tiessää. Sit jos siihen koskee se puree. Se haluu nähä vaan sen koiran ja hyökätä. Kuitenki se vaan pelkää. Sillä on trauma ja mä oon sen tukene, mä tiiän et se viel voittaa sen. Mä palvon mun koiria, mutta mä myös osaan olla (toivottavasti) selkee johtaja. Sellane mikä on niille parasta. Mua pelottaa, et pilaan Hipun. Sillä on iso ongelma, johon se tarvii apuu. Mitä kauemmin se ongelma sitä pahemmaks se menee. Entä jos musta ei oo tähä? Entä sitten ku lähen opiskelee ja vaan Namu voi tulla mukaan. Mikä on oikein ja mikä on väärin? Miten mä saan syvän trauman pois pienestä koirasta?

Faija ja mummi vähättelee Hippuu ja Namuu niiden rodun vuoks. Mä oon ite syylistyny samaa, mut jokane pikku loukkaus sattuu todella paljo. Mun heikko paikka on koirat. Jo kaks kaverii on niiden kautta satuttanu nii paljo, et välit on hyytyny kokonaa.  Ja sit ku omat sukulaiset... Ne ei vaan ymmärrä, et toista voi rakastaa niin paljon. Herkkä se on myös sen takii, ku mäki pohjimmiltani tiedän haluavani ison koiran. Sanon niiden olevan täydellesiä, mut totuus on toinen. Dopperi on aina mun unelma. En kuitenkaa ikinä vaihtais Hippuu, tai Namuu. En ikinä. Nyt oon menos näyttää faijalle, et kyl Hippu ja Namu on koiria. Faijal on kuitenki Pepi, länsigöötän maan pystykorva. Kaiken lisäks viel uros. Hipulle urokset on kaikist pahimpii. Mun johtajuus laitetaan koetukselle.

Pepi