Mitäs sitä tänään. Harjoiteltiin heti aamusta luun etsimistä. Namu on kyllä oikea sekopää, se harvoi koko olohuoneen kaikki piilopaikat ja tajus vasta sitten tulla katsomaan eteeni. Siihen olin ihan tarkoituksella laskenut toisen luun. Mutta eipä sekään vielä mitään, mutta kun pieni koira ottaa hieman isomman luun suuhun ja yrittää samalla leikkiä ja etsiä toista luuta... Voisipa ehkä sanoa, että liikaa yritystä? Hippu on tavallansa fiksu, se antaa Namun etsiä, mutta joutuu sitten varastaa Namulta toisen luista. Eilen opetin illalla pari sanaa Namulle: luu ja herkku. Nyt kun käsken sitä etsimään se tietää mitä, ennestään se osaa vielä sanan lelu. Nyt olen koko aamun näyttänyt ihmisille kun koira etsii käskystäni yhden noista. Ongelma on, että aamusin aina piilotan herkkuluun. Milläs nimellä sitä kutsuisi... Onko se nyt luu, vai herkku? Vinkkejä saa tulla :)
Koirien kanssa aamu lenkillä jouduin toteamaan, etten vain pysty kävellä pitkää lenkkiä kun on niin kylmä. Ei Namu ja Hippu kyllä sitä pistänyt pahasti, hyvä että sain niitä liikkeelle lainkaan. Kuitenkin se pisti miettimään olenko tehnyt muita päätöksiä oikeastaan juurikaan miettimättä koiria? Ajatellut vain omaa etuani? Aamulla kun päätän herätä vähän myöhemmin ja koirat joutuvat odottamaan lenkille pääsyä? Ajattelen korvaavan aamun lenkin siirron pidemmällä päivä lenkillä. Koirat on koiria, ne eivät osaa sanoa mitä ne haluaa, miltä niistä tuntuu. Pystymme vain arvailemaan ja toki myös päättelemään. Itse olen tehnyt todella usein huonoja ratkasuja koirien suhteen. Kukaan ei ole täydellinen ja varsinkin pienenä tuli tehtyä paljon kaikkea mikä nykyään kaduttaa. Mennyttyä ei voi muuttaa ja koko aika voi oppia lisää. Pitää osata antaa anteeksi itselleen ja avata mieli uusille mahdollisuuksille.
Hipusta löytää koko aika uusia puolia. Se osaa olla rauhallinen syli koira, jolla riittää kuitenkin virtaa. Se osaa pelätä, mutta se myös uskaltaa. Se osaa olla hassu, mutta myös viisas joissakin asioissa. Monet sanoisi Hipun olevan täydellinen perhe koira. Minäkin sanoisin. Ja monet sainoisi Namussa olevan liikaa huonoja puolia. Minä näen vain muutaman. Miksi kaikkien koirien pitäisi olla juuri samanlaisia? Miksi ihmiset pitävät hyvänä koirana vain tietin laisia koiria? Eikö pitäisi antaa mahdollisuus myös muunlaisille koirille jos annetaan ihmisillekkin? Namu ei ole huono koira, se vain on erillainen. Miksi ihmiset vierastavat aina erillaisuutta? Ihmiset eivät enää saa olla omanlaisia, mutta miksi me tyhmät vaikutamme myös eläimiin? Suuria kysymyksiä joihin kukaan ei osaa vastata.
Yksi erittäin ärsyttävä, mutta ikävä kyllä vaarallinen asia on sitten humalaiset ihmiset (tai muuten vain tyhmät) ja pikku lapset. Jokaiselle joka selvästi haluaa rapsuttaa koiria sanon AINA, että tuota ruskeaa koiraa saa silittää, mutta tuota mustaa kannattaa vähän väistellä. Selitän tietenkin Namun olevan arka. Varmuuden vuoksi saatan vielä nostaa Namun syliin. Lapset on vain niin innoissaan, että unohtavat ja säikähtävät kun Namu näyttää hampaitaan (ei tietenkään puraise!). Seuraavaksi paikalla onkin vihainen äiti, joka väittää Namun olevan hyvinkin vaarallinen koira ja sitä rataa. Humalaiset eivät unohda, vaan ovat niin täynnä itseään, ettei välitä. "Osaan minä tyttö koiria käsitellä" ja sitten hirveät raivoomiset kun Namu parhaimmassa tapauksessa on iskenyt hampaat sormeen joka tuli liian lähelle. On siinä kiva, sitten väistellä ihmisiä... Itsehän me emme tee mitään väärää.
Yksi kysymys teille vielä: onko teistä väärin käyttää kantolaukkuja, koirien rattaita, tossuja ja talvipukuja. Itse olen aina kaikkea ylimääräistä "hömpötystä" paheksunut, mutta nyt olen tullut pakon eteen. Ulkona on liian kylmä ja ilman tossuja ja talvipukua koirat ei liiku askeltakaan. Ja sitten kun miettii, että on kaksi pientä koiraa ja pitkin päivää kävellään niille ihan liikaa on mielestäni niiden edun mukaista päästä välillä esim. kantolaukkuun, tai rattaisiin. Itse käytin kerran niitä liian pitkällä lenkillä ja seuraavana päivänä ne eivät paljoa liikkuneet... Kesälläkin lähden parhaan ystäväni kanssa Suomea kiertelemään ja uskon, ettei varsinkaan Hipun polville tee hyvää pitkät kävely pätkät. Tietenkin annan kävellä niiden niin paljon kuin se on terveellistä. Namussa on myös se hyvä puoli, ettei se suostu kävellä askeltakaan heti jos tuntuu siltä. Huonona puolena on, sitten se ettei se paljoa kävele...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti