Meni kyllä aamulenkillä hermo Namuun, moneen otteeseen. Oli mahtavat -25*c ja ajattelin hyvää hyvyyttäni pukea oikein kunnolla talvitakke ja sun muuta koirille. Eihän Namu niiden kanssa suostunut liikkumaan, muttei ilmankaan. Sai maanitella ja lahjoa herkuilla. Taisi ottaa mahtavat kolme askelta -.-
Mutta kaikesta selvitään. Kotiin tullessa annoin koirien etsiä herkkuluuta ja leikin vähän lelulla. Kaksikko osaa olla tyhmiä, mutta silti ihania. Pitäisikö minunkin hankkia turkki ja kuono niin saisin kaiken anteeksi? Namusta kyllä huomaa, että "mamma" on vähän lellinyt. Hyvä, ettei pidä suudella maata sen jalkojen juuresta. Saa Namu kiittää Hippua, etten heitä koiraa talosta ulos. Saatan käyttää koirat pitkällä lenkillä ja kotiin tullessa Namu käy pissimässä matolle. Tässäkö kiitos?
Mitä pitää antaa anteeksi ja antaa olla? Mitä ei tarvitse antaa anteeksi? Mikä on sopiva rangaistus mihinkin juttuun, missä kulkee raja? En ajattele, että kun nuo kaksi on niin pieniä niin niiden pitää saada kaikki anteeksi. Minusta ne on silti koiria, ainakin jossakin määrin. Minua ärsyttää ihmiset, jotka pilkkaa Hippua ja Namua niiden rodun vuoksi. En minäkään meinannut antaa niille mahdollisuutta, mutta nytkin ne saa tulla syliini ihan milloin tahansa.
Itse kannatan vaan pientä "murahdusta" jos rike on pieni. Namu ja Hippu ei uskalla uhmata minua, tai no ihmisiä, niiden rankaiseminen onkin helppoa. Kennelissä törmää tosin koiriin jolle murahdus ei toimi. Niiden kanssa täytyykin käyttää jo aivoja. Jos minulla sellaisia edes on... Jos rike koskee vaikka ihmiselle murahtamista käännän yleensä koiran suoraan kyljelleen ja päästän ylös vasta kun koira on rento. Tietenkin, jotta koira tajuu miksi joutui siihen kiellän ensin.
Ihmistä ei saa uhmata, mielestäni se on kaikista tärkein sääntö. Joku on pahasti pielessä jos koira uhmaa ihmistä. Pennulle ja uroksille se on yleisempää, mutta ei silti suotavaa. Yleensä lähtö kohdat tulee arjen rutiinista, eikä tilanteista. Kulkeeko koira edelläsi ovista? Annatko sen koska vain hypätä syliin? Annatko pöydästä ruokaa? Vetääkö hihnassa? Saako koira tarpeeksi liikuntaa? Niin monet asiat vaikuttaa koko olemiseen. Koiran kanssa pitää olla tarkka koko aika, mutta kyllä se on sen arvoista. Ei ole kuitenkaan väärin luovuttaa, joskus se on vain koiran parhaaksi.
Itse haluisin luovuttaa useasti. Huomenna kuitenkin päivä on aina parempi. Jaksamisia teidän karvakuonojen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti