Usva on Namun ensimmäinen pentu. Se on suloinen pieni narttu, jonka kuulumisia kyselen tätini kautta.
Namu on tullut mummini kennelistä ja Hippu tätini kennelistä. En olisi millään halunnut kumpaakaan. Minusta pienet koirat ei ole koiria (sitä mieltä olen edelleen), mutta olimme kolme vuotta sitten menossa leirintä alueelle ja halusin koiran mukaani. Hippu oli kennelistä ainut joka pystyi lähteä. Niinpä minä joka halveksin Hippua suostuin ottamaan nartun mukaani ja jotenkin Hippu tuli vielä kotiinkin mukaan. Se jäi hoitoon ja hoito vain piteni. Lopulta suostuin myöntämään, että rakastuin Hippuun. Hippu oli päivän pikku piriste ja jokainen alkoi puhua minun koirasta. Vasta kahden ja puolen vuoden hoito jakson jälkeen sain nimeni Hipun papereihin. Hipulla on ollut... Olisikohan kolmet pentueet? Minun aikanani yhdet. Normaalisti chihu saa yhden, pari pentua, mutta Hippu odotti kuutta pentua. Kolme oli jo kuollut vatsassa ja kolme muuta kuoli pari viikkoisena. Hipulla ei vain riittänyt ravinto kaikille.
Näyttely tuloksia ei ole kummallakaan. Hipulla on aina ollut vikaa vähän siellä ja täällä ja Namun luonne ei sovi näyttelyihin. Muitakaan harrastuksia en ole niiden kanssa tehnyt, mutta ei se hauskan pitoa estä!
Namu tuli mummini kennelistä. Se ei pärjännyt muiden koirien kanssa vilinässä ja tuli Hipun ja minun kainalooni. En olisi ikinä halunnut pientä pentua, mutta siihen se jäi kuten Hippukin. Namulle tuli pentu, Usva. Namu meni siksi ajaksi tädilleni ja itse en nähnyt kuin pari kertaa Usvaa. Mielestäni on upeaa, että se pieni rääpäle joka aristeli tulla kanto boksista ulos on nyt noinkin reipas äiti. Namu oli hyvin "äidillinen", toisin kuin Hippu, joka ei siedä muita koiria kuin Namun. Kennelissä, jossa vietän paljonkin aikaa autan pentujen kanssa. Rakastan koiria, vaikka omia ei voita mikään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti