Jäipä tuosta yks bloggaus välistä kun alkaa koulu puolella haittaamaan. Ja koirien kanssa tekee enemmän kun ilmat alkaa lämpenemään. Niin nou koirat... Ne kyllä tykkää kun pakkaset tuntuvat hieman heltiävän. Namukin käveli eilen kokonaisen lenkin! Ajatteleppa sitä. Yöllä nukuin niiden kanssa tuossa sohvalla ja Hippu nukku takaraivossa kiinni tyynyllä. Kuorsaus vain kuului. Namu taas pomppi sinne tänne ja toi lelua vähän väliä, kaivoi pesää ja seikkaili peiton alla. Oikea ilopilleri näin iltasella. Kyllä sitä silloin mietti, että sanoisikohan äiti mitä jos heittäisin sen ulos? Olihan se toki söpöä mutta mun piti nukkua! Lopulta se kuitenkin kömpi peiton alle kainaloon. Siinä se silmät ummessa sätki unissaan ja teki mieli rutistaa se rikki, niin suloinen se oli! Kannukseen lähtiessä Hipun on jäätävä äidille. Entä jos se menee niin huonoon kuntoo ja se pitää lopettaa? Ja minä olen jossain Kannuksessa kuuden tunnin päässä! Voisihan sitä asua koko ikänsä äidin helmoissa, se tosin tuskin tykkäisi. Meille on tulossa "tyttöjen yö" ja muutama jota Namu ei tunne tulee yöksi. Tekee sillekkin ihan hyvää, ääniä ja sellaista. Aijon niille leipoa perjantaina, tai torstaina jtn hyvää, mutta terveellistä. Siis koirille. Varmaankin jotain kinkkuun liittyvää, tai kanaan ;D
Tänään ollaan lähdössä taas liikenteeseen, jos sitä uskaltaisi lähteä ihan julkisilla kauemmas? Tai kaverille... Tuntuu, että niin minä kuin koiratkin pursuamme ihan liikaa energiaa verrattanu muihin. Tuntuu ilkeältä yrittää hillitä Hippua pysymään aloillaan, kun se haluaisi riuhua ja leikkiä. Minua vain pelottaa sen puolesta. Kuitenkin sen pitäisi saada elää normaalia koiran elämää. Nyt pitäisi osata kuunnella mikä oikeasti on koiralle parempi ratkaisu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti